Kiitorata. Sanotaan monta kertaa "roger" lennonjohtotornin kanssa, puolin ja toisin. Tumma ääni radiossa. Tihkusateinen kenttä, pieni ja keskellä mäntymetsää. Olen valmiina nousuun, jättämään taakseni lennonjohtotornin ja äänen radiossa.  

En minä tietenkään oikeasti lennä. Ainakaan itse. 

Kone nousee, pidän hetkestä jolloin pyörät irtoavat kentästä. Mäntykangas jää alle. Hetken päästä korkeus on riittävä, voi liidellä alas jos kone rikkoutuu. Siihen asti on hermostunutta. Mutta ei pelko ole ennenkään saanut minua pysähtymään. On se kyllä ehkä joskus yrittänyt. Mutta täälllä mennään.

Pilvenreunat näkyvissä, vertikaaliset, majesteetilliset pilvivuoret, joiden ulkomuodon tajuaa oikeastaan vasta ylhäällä.